Kuulostaako tutulta: ”Kunpa oppisin juomaan vähemmän”?
Toive vähentämisestä on tuttu jokaiselle alkoholin suurkuluttajalle. Itsekin yritin sitkeästi opetella kohtuullisempaa käyttöä vuosikausia.
Tosiasia kuitenkin on, että suurkuluttajalle juomisen vähentäminen ei ole vain vaikeaa, vaan jo lähtökohtaisesti epäreilu taistelu.
Tähän on kolme konkreettista syytä:
Jokainen lasillinen on uusi neuvottelu
Kun tavoitteena on vähentää, jokainen annos muuttuu päätöksentekotilanteeksi.
Yksi lasillinen vai kaksi? Saako tänään ottaa enemmän? Entä jos kaverit tilaavat vielä kierroksen? Onko perjantai poikkeus?
Näihin kysymyksiin ei löydy pysyvää ratkaisua. Ne on ratkaistava uudelleen jokaisella kerralla, jokaisessa juomistilanteessa, vuodesta toiseen.
Jatkuva päätöksenteko ja neuvottelu on äärettömän raskasta puuhaa. Lisäksi siihen käytetty energia on aina pois muualta.
Kun vähentämisen sijaan tavoitellaan alkoholin käytön lopettamista, näille neuvotteluille ei enää ole tarvetta. Ei ole enää mitään mistä neuvotella.
Harkintakykysi pettää, kun sitä eniten tarvitset
Aivojemme etuotsalohko vastaa muun muassa harkinnasta, tulevien seurausten arvioinnista sekä impulssien hillitsemisestä.
Paradoksi piilee siinä, että alkoholi lamauttaa tätä järjestelmää heti ensimmäisestä annoksesta lähtien. Se voimistaa aivojen estävän välittäjäaineen toimintaa ja salpaa kiihdyttävää glutamaattia, mikä vaimentaa hermosolujen viestintää nimenomaan etuotsalohkon alueella. (Duodecim)
Selkokielellä: vaadit itseltäsi tarkkaa harkintaa samaan aikaan, kun lamaannutat alkoholilla aivojesi harkintakyvyn keskusta. Ei kuulosta kovin reilulta, vai mitä?
Vähentämistä pitäisi pystyä sii toteuttamaan silloin, kun aivosi eivät ole siihen täysin kykeneväisiä. Lopettamispäätös puolestaan tehdään hetkellä, jolloin aivosi toimivat täydellä teholla.
Kumpi näistä lähtökohdista kuulostaa mielestäsi realistisemmalta?
Vatvominen vie valtavasti henkistä kaistaa
Tämä kolmas kohta on omasta mielestäni kaikista aliarvioiduin.
Kuinka monta tuntia viikossa käytät pohtimiseen mitä aiot juoda, milloin aiot juoda, miksi taas tuli juotua liikaa ja miten ensi kerralla pitäisi toimia fiksummin?
Yksittäisenä kertana mietiskely ei ehkä tunnu paljolta, mutta kun lasketaan yhteen päivät, viikot ja vuodet, kyseessä on valtava määrä hukkaan heitettyä elämää.
Kaikki tämä pyörittely on poissa asioista, joilla on oikeasti väliä.
Lopettaminen ei siis ole vain alkoholia koskeva päätös. Se on päätös palauttaa huomio oikeaan paikkaan: omaan itseesi, harrastuksiin ja perheeseen. Asioihin, joilla on oikeasti merkitystä.
Mieti tätä tulevalla viikolla: kuinka paljon aikaa ja energiaa olet edeltävän kesän aikana käyttänyt alkoholin ja siihen liittyvien asioiden vatvomiseen?
Voit halutessasi vastata tähän viestiin ja kertoa omia ajatuksiasi. Luen jokaisen viestin itse ja vastaan niihin henkilökohtaisesti. 😊
Palataan pian,
Tuomas